Hiro = suuri
Shima = saari

Hiroshiman linnaa alettiin rakentaa Otagawa-joen suistoon vuonna 1589 ja siitä sai alkunsa nykyään yli miljoonan asukkaan kaupunki.

Hiroshiman halki virtaa seitsemän jokihaaraa ja kaupungin alueella on noin 2500 siltaa.

Kaikki tietävät mitä Hiroshimassa tapahtui 6. elokuuta 1945 klo 8.15 aamulla, kun muuan Enola Gay -niminen amerikkalaiskone lensi yli ja pudotti "pikkupojan". Mutta miksi juuri Hiroshima? Siellä oli Japanin armeijan sotilaita, mutta ei amerikkalaisia sotavankeja. Tärkeimpänä seikkana mainitaan kuitenkin erikoinen T:n mallinen Aioin silta, joka on helposti tunnistettavissa ilmasta.

Tämä rakennus on tuon sillan vieressä ja se on yksi niistä muutamasta, jotka jäivät pystyyn, kun atomipommi räjähti ilmassa noin 550 metriä sen yläpuolella. Rakennus päätettiin jättää sellaisenaan muistomerkiksi jälkipolville.



Paineaalto ja kuumuus löivät kaupungin sileäksi tuhoten kaiken kolmen kilometrin säteellä, myös Hiroshiman linnan. Voimakkaan radioaktiivisen säteilyn vuoksi arveltiin, että kestäisi 75 vuotta ennen kuin alueella kasvaisi mitään, mutta jo lokakuussa ensimmäinen kasvi tunki versojaan maasta. Se oli oleanteri ja sen vuoksi oleanteri on nyt Hiroshiman nimikkokukka.

Tämän kummun alla lepäävät räjähdyksessä välittömästi henkensä menettäneiden n. 75 000 ihmisen maalliset jäännökset. Viiden vuoden kuluttua uhrien lukumäärä oli noussut jo 200 000:een.

Hiroshiman rauhanpuisto Peace Memorial Park monine muistomerkkeineen.




Tässä hautakivessä on kaikkien atomipommin uhrien nimet. Nimien lukumäärä on kasvanut ihan viime vuosiin asti.

 

Rauhanpuistossa sijaitsee myös rauhankello, jota minäkin kumautin rauhan puolesta.


Tässä se toinen rauhankello, joka on 20 m korkeassa tornissa ja soi joka aamu klo 8.15 ilmoittaen maailmalle "ei enää uutta Hiroshimaa". Se pysäytetään sitten, kun maailmassa on rauha. Kauankohan vielä menee...



Hiroshiman rauhanmuseon viralliset kotisivut: http://www.pcf.city.hiroshima.jp/index_e2.html
Rauhanmuseon edustalla on suihkulähde ja tämä patsas, joka tuskin kaipaa mitään selityksiä...




Kirsikankukat olivat täydessä kukoistuksessa ja japanilaisen tavan mukaan silloin tullaan puiden alle juhlimaan. Joen rannassa oli elävää musiikkia, sake virtasi ja ilo oli ylimmillään jo iltapäivällä. Elämä jatkuu Hiroshimassa. Se vanha linnakin on rakennettu uudelleen...

Tänään Hiroshima on moderni ja japanilaisittain melko väljästi rakennettu kaupunki.




Tännekin pääsee kätevästi Shinkansenilla eli luotijunalla, jonka nopeus on 300 km/h.

Lisätietoa luotijunista:  http://www.japan-guide.com/e/e2018.html 

En ole aivan varma, mutta tämä kuvan juna taitaa kyllä olla vain ihan tavallinen...

Hiroshimassa voit ajella raitiovaunulla. Metron rakentaminen tänne tulisi kalliiksi, koska seutu on niin vuoristoista. Siksi tänne on haalittu kaikki muista kaupungeista yli jääneet raitsikat. Ne olivatkin kaikki ihan erinäköisiä.

Hiroshimassa viljellään syötäviä ostereita. Nämä lautat ovat osteriviljelmiä ja

osterit kasvavat lautoista roikkuvissa köysissä.




Tässä paikallinen Suomenlinnan lautta, jolla pääsee Miyajiman saareen. Matkakin kestää suunnilleen yhtä kauan kuin Suokkiin.



-------------------------------------------------------------------------------------------

Miyajiman saari Hiroshiman edustalla luetaan yhdeksi Japanin luonnonkauneimmista paikoista. 
Siellä sijaitsee vuonna 500 perustettu Itsukushiman shintotemppeli, joka on rakennettu osittain veden päälle. Se on UNESCO:n maailmanperintölistalla.



Kirsikkapuut kukkivat täälläkin.



Saarta pidettiin aikoinaan niin pyhänä, ettei sinne voinut rakentaa mitään. Siksi tuo shintotemppeleille 
tyypillinen porttikin on rakennettu mereen. Se on 16 m korkea ja tehty kamferipuusta, koska kamferi kestää hyvin vedessä. Perinteisesti porttia on uudistettu aina sadan vuoden välein. Tämä on 1800-luvun puolivälistä, joten olisi jo aika. Nyt kuitenkin kamferipuita suojellaan eikä noin suuria tukkeja saa mistään. Pitää varta vasten kasvattaa rakennuspuut.

Tässä temppelistä merelle päin otettu kuva. Taustalla Hiroshiman kaupunki.




Aikojen alussa saarelle ei saanut ihminen jalallaan astua, niin oli pyhää maata. Mutta muuttuvat ne ajat täälläkin: nyt täällä käy laumoittain turisteja ja saarelle on jo rakennettu hotellikin. Hautajaisia täällä ei kuitenkaan saa järjestää vieläkään.

Saaren poikki virtaa pieni puro ja täälläkin on näitä pyhiä kauriita eli jumalien sanansaattajia, joille maistuvat kaikki paperit. Kannattaa siis pitää passi ja matkaliput piilossa! Söpön näköisiä ahmatteja.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^